22.10.05

Luettekohan?

Mahtavatkohan muut PAXlaiset lukea tätä blogia? Kokeilen onneani ja kerron kokoon puolikypsyneestä ajatuksesta.

Pakkasin vasta tavaroitani. Kokosin kaikki ne parvelle keräämäni tavarat, joista en raaski luopua, koska ne ovat osa omaa historiaani. Merilevästä kuivatettua paperia, käpyjä, miniatyyrihajuvesipulloja, koruja, kuvia, sikarilaatikollinen erikoisia siemeniä, sellaisia joulukoristeita, joita meillä oli Libyassa, muovirihkamaa, Ranskassa saatu kiinalainen kalenteri, koristeellinen savukeholkki, hattuneula, okariino, intialainen pesukivi, aitoa kajaalia (kohl) lasipullossa, monistekasoja, kiviä, lasihelmiä ...

Esineiden säilyttäminen muun kuin esineen itsensä vuoksi. En liene ainoa joka tekee niin, enkä taida olla edes erityisen hanakka kokoaja. Silti tavarat vievät tilaa, niille pitäisi olla oma pieni kaappi, tai ehkä lasivitriini, johon asettaisin ne esille; mielellänihän minä antaisin muidenkin katsoa historiakokoelmaani, tavaroita, jotka ovat jotenkin olennaisesti omiani.

Entä jos se vitriini ei olisikaan kotonani viemässä tilaa, vaan jossain sellaisessa paikassa esillä, jossa minulle tuntemattomatkin näkisivät sen? Ja voisin kirjoittaa museoesittelymäisiä selityksiä tavaroistani, joista en voi luopua?

Ja jos siinä samassa paikassa olisi muidenkin ihmisten vitriinejä? Kunkin oman, henkilökohtaisen historian esillepano? Sellainen museo olisi loistava, koska se ratkaisisi säilytyspulmat pakottamatta heittämään pois. Museo on kuitenkin vaikea perustettava, mutta edes näyttely tavaroista, joita ei raaski heittää pois? Näytteilleasettajat voisi kutsua kokoon vaikka lehti-ilmoituksella, ja jakaa vitriinit ensin ilmoittautuneille.

Pitäisikö PAXin järjestää tällainen näyttely?

6.10.05

Suomenruotsalainen intellektuellireaktio

Keskustelu käytiin suomeksi.

SB: Postmoderni akateeminen karjalaseura, onko se jokin fas(h)istijärjestö?
SV: Ei kun just ei.
SB: Ai se on kommunistien juttu, oletko sä kommunisti?