22.10.05

Luettekohan?

Mahtavatkohan muut PAXlaiset lukea tätä blogia? Kokeilen onneani ja kerron kokoon puolikypsyneestä ajatuksesta.

Pakkasin vasta tavaroitani. Kokosin kaikki ne parvelle keräämäni tavarat, joista en raaski luopua, koska ne ovat osa omaa historiaani. Merilevästä kuivatettua paperia, käpyjä, miniatyyrihajuvesipulloja, koruja, kuvia, sikarilaatikollinen erikoisia siemeniä, sellaisia joulukoristeita, joita meillä oli Libyassa, muovirihkamaa, Ranskassa saatu kiinalainen kalenteri, koristeellinen savukeholkki, hattuneula, okariino, intialainen pesukivi, aitoa kajaalia (kohl) lasipullossa, monistekasoja, kiviä, lasihelmiä ...

Esineiden säilyttäminen muun kuin esineen itsensä vuoksi. En liene ainoa joka tekee niin, enkä taida olla edes erityisen hanakka kokoaja. Silti tavarat vievät tilaa, niille pitäisi olla oma pieni kaappi, tai ehkä lasivitriini, johon asettaisin ne esille; mielellänihän minä antaisin muidenkin katsoa historiakokoelmaani, tavaroita, jotka ovat jotenkin olennaisesti omiani.

Entä jos se vitriini ei olisikaan kotonani viemässä tilaa, vaan jossain sellaisessa paikassa esillä, jossa minulle tuntemattomatkin näkisivät sen? Ja voisin kirjoittaa museoesittelymäisiä selityksiä tavaroistani, joista en voi luopua?

Ja jos siinä samassa paikassa olisi muidenkin ihmisten vitriinejä? Kunkin oman, henkilökohtaisen historian esillepano? Sellainen museo olisi loistava, koska se ratkaisisi säilytyspulmat pakottamatta heittämään pois. Museo on kuitenkin vaikea perustettava, mutta edes näyttely tavaroista, joita ei raaski heittää pois? Näytteilleasettajat voisi kutsua kokoon vaikka lehti-ilmoituksella, ja jakaa vitriinit ensin ilmoittautuneille.

Pitäisikö PAXin järjestää tällainen näyttely?

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Ajatus vitriinikokoelmasta ratkaisuna säilytysongelmaan on kiehtova. Jossain odottaisi hiljainen kaappirivistö... Samalla mietin, millaisia kuriositeettikabinetteja me ihmiset kokoaisimmekaan, mikäli tietäisimme vitriinien tulevan toisille näytettäväksi. Mitä kehtaa siirtää osaksi kokoelmaa ja mikä pitäisi heittää pois? Sama ongelma lienee ollut museoilla aina.

Kuvataiteilija Outi Turpeinen on muuten tekemässä väitöskirjaa museoiden kokoelmien esillepanosta ja taustoista. Taiteilija ideoi taannoin työpajaa, jossa jokainen sai rakentaa omia museoesineitään ja kirjoittaa niille omat esittelytekstinsä.
http://www2.uiah.fi/~oturpein/Muistoja%20kurisoiteettikabinetista.htm
http://www2.uiah.fi/~oturpein/

24.10.05  
Blogger Henriikka said...

Sietämätöntä.

Tavarat ilman säilytystilaa ovat sietämättömiä. En
ymmärrä yhtään, mitä tarkoitetaan puhuttaessa tavaroitten paikoista,
kuka nämä paikat keksii, tuntuu epäluontevalta yrittää ottaa sellainen tärkeä asema, "avainten paikan määrittäjä" ja väittää
että minä olen nyt kotonani ja avainten tulee pysyä kulhossa,
että avainten paikka on kulhossa

minulla ei ole kokemusta siitä, että avaimet jatkaisivat minun käsiäni, olen täydellisesti avainten armoilla, käteni jatkavat avaimia, ajattelematon käsi laskee avaimet sinne, minne ne unohtuvat


vitriinikokoelma?

En suostuisi pysyvästi luopumaan arvoesineistäni: tilkkutäkistä, jonka ompelin kuudennella luokalla, esihistoriallisesta vaneriboksista, ruttuisista ja savunhajuisista vauvavalokuvistani, kuoriutuvasta pehmo ET:stä, joka jättää seiniin tahroja. Sen jälkeen kun äitini asunto paloi viime kesänä olen sentimentaalisen kiintynyt jokaiseen pelastettuun pikkutavaraan, ne ovat vähän taiallisia; kun tavaroita on vähän menneisyys tuntuu tiivistyvän vähään (evakkotarinoita)

Sopisiko varastomuseoon sen sijaan tuoda säilytykseen esimerkiksi epämääräisiä nimeättömiä cd-levyjä ja diskettejä, muutama metri kasa palauttamattomia kirjastonkirjoja (... olen pahoillani, Inkeri... ), tyhjiä juomapulloja, vanhentunut laturi ja kasoittain paperia, luentomuistiinpanoja, epämääräisiä artikkeleita, piirtoheitinkalvoja
jotka on sutattu täyteen, versiotolkulla keskinkertaisia runoja, väärän kokoisia nitojan niittejä, rikkinäisiä kyniä ja veroehdotukset vuosilta 1997-2003,

mietin tässä siivotessani.

24.10.05  

Lähetä kommentti

<< Home