12.12.05

Blogihavainto

Blogissa nimeltä "Karjala takaisin" ei näemmä sallita kuin ryhmän jäsenten kommentit. Harmi.

5.12.05

Toteutumattomia PAX reaktioita

Matkustin jokin aika sitten lyhyelle vierailulle Pietariin. Matkaseurueemme oli valinnut halvan matkustusmuodon, osallistuimme neljän päivän bussi-seuramatkalla. Olin valmistautunut matkaan hankkimalla Pietarin oppaan ja suunnittelemalla museokäyntejä etukäteen. En muistanut olenkaan ajatella Karjalaa tai PAXia, länsisuomalainen kun olen. Toisin kävi.

Menomatkalla bussissa oli rauhallinen, unelias tunnelma aina rajan saakka. Siitä eteenpäin tilaa hallitsi kaksi kilpailevaa ääniraitaa. Seuraavassa otteita. Bussikuski, matkanohjaaja: "Ajamme sitten hieman pidempää reittiä Terijoen kautta, kun mukana on ensikertalaisia. Täällä oli silloin suomalaisten vallan aikaa paljon huviloita." Yksinään matkustava, n. 70-vuotias herra: "Minähän olen muuten alkujaan Pietarista. Isoisälläni oli aikoinaan siellä vossikkabisnes." Bussikuski: "Ja nyt jos katsotte oikealle, siinä on talo jossa Otto Wille Kuusinen johti Terijoen hallitusta. Aika huonossa kunnossa kaikki paikat kuten näkyy." Iäkäs herra: "Karjalastako? Minä en niitä itkupillejä ole! Olen inkeriläinen, enkä kuulu siihen nyyhkysakkiin!" Bussikuski: "Suomen vallan aikaan tässä toimi sotasairaala" Inkeriläinen: "Jotkut itki yhtä veljeä, meiltä meni sodassa 10 eikä yhtään itketty." Bussikuski: "Tämän kiven takana oli viimeiset suomalaiset joukot." Inkeriläinen: "Meidän suvussa ei muuten ole ollut mustalaisia eikä venäläisiä, ja jos on käynyt niin väri on jo ehtinyt vaalentua..." Bussikuski: "Juuri nnnnyttt oikealla näkyy vanha rajalinja."

Lopputulos: Seuralaiseni osti Kannaksen kartan. Minä aion hankkia kännykän, jossa on radio.