25.6.07

Karjalan kierros 20-24.7.2006. Osa I

















HELSINKI-VEHKALAHTI-HAMINA-VIIPURI-TERIJOKI-KIVENNAPA-HARLU-RAUTU-KONEVITSA- KÄKISALMI-SORTAVALA-IMPILAHTI-PITKÄRANTA-VÄRTSILÄ-KITEE-JNE-HELSINKI








Melkein vuosi sitten, ihan heinäkuun lopussa, teimme opettavaisen, silmiä avaavan, mielenkiintoisen ja mahdottoman pikkubussikiertueen Venäjän puoleiseen Etelä-Karjalaan. Samalla nekin meistä, jotka eivät aiemmin luovutetussa Karjalassa ole käyneet, saivat kosketuksen Karjalaan ihan oikeana (? vrt. Sadun edellinen viesti) maantieteellisenä paikkana: moninkertaisia historiallisia raunioita, Neuvostoliiton raunioita, suomalaisuuden muistomerkkejä ja raunioita, niityiksi muuttuneita peltoja, vaaroja, hiekkarantoja, luostareita ja bunkkereita, vaurauden mahdollisuuksia ja köyhyyttä, keskenään kilpaa haukkuvia koiria, kivenjalkoja ja muistomerkkejä, pakkoasutettuja valkovenäläisiä... Päällimmäiseksi jäi tunne, että pitäisi tutustua lisää tähän kulttuurien jättömaahan.



Bussissa oli yhdeksän istuinta, matkalaisia samoin yhdeksän kappaletta: Jokke, Satu, Aino, Riikka, Ferdinand, Eeva, Sami, Hemppu ja Antti.


Olimme matkassa neljä äärimmilleen venytettyä päivää, kärsimme ja nautimme informaatio- ja kokemusähkystä sekä venäläisten suklaakonvehtien ja muiden herkkujen aiheuttamasta fyysisestä täynnäolosta.


Yllä olevissa kuvissa: 1.Aallon suunnittelema kirjasto Viipurissa, 2. Terijoen hiekkarantaa 3.
Ensin Viipurin vanha taideakatemia ja 4. aamuvoimistelua terijokilaisella datsalla -- isäntämme Alosa epäili meidän harjoittavan salaisia Kekkosen palvontamenoja. 5. valmistautumista venekyytiin Konevitsan rannassa. Ja 6. Antti vaeltelemassa --- Missä Antti vaeltelee?

Kaikki kuvat on valikoitu matkan aikana ahkeraan kuvanneiden Ainon, Antin, Sadun ja Ferdinandin matkakuvista -- en nyt valitettavasti millään pysty muistamaan, kuka on ottanut minkäkin kuvan. Kuvaajat täsmentäkööt tekijätietojaan, jos kokevat sen tarpeelliseksi.





Alussa hienot ihmiset, taitelijat ja muu kulttuuriväki viettivät kesiään Terijoella. Sitten tulivat armeija ja pioneerileirit. Sitten tulivat sateet, tuholaiset ja aika. Uusien ökyhuviloiden ja mm. sotakorvausrahoilla rakennettujen suomalaistalojen joukossa on autioitunut huvila, jonka toinen kerros ei enää kannattele normaalipainoista aikuista.












Terijoen keskustassa entisen kulttuuriministerimme Tanja ent. Karpela nyk. Salmela ex- miehelleen Totti Karpelalle pystyttämä kissapatsas väärinpäin. http://piccolo.kaapeli.fi/krohn/blog/lehtileikkeita/kissanousi.html;
http://haltia.blogspot.com/2004_05_01_archive.html ; http://www.teemumaki.com/essayskissa.html


Terijoen keskustasta suuntasimme yöksi lähettyvillä olevalle, alunperin Eremitaasin työntekijöille tarkoitetulle datsa-alueelle. Alla olevassa kuvassa iltatunnelmointia. Seuraavana aamuna kiersimme isäntämme Alosan opastuksella aluetta. Alosa kertoi alueen jännittävästä historiasta: Neuvostoliiton loppupuolella ihmiset saivat tilaisuuden paitsi viljellä vihanneksia talven varalle myös ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin toteuttaa itseään asumisessa. Mikä ja millainen talo on, ei ollut ihan itsestään selvää.





















Osa taloista oli ehostettu muovipäällysteellä






maitoauto












Kuolleen miehen talo








Aamuvipellystä datsakiertueen jälkeen

3.2.07

Käsitteet selviksi

Postmoderni paetkoon määritelmiä. Yllytän kuitenkin vastaiskuun, ja määrittelen selviksi kolme keskeistä termiä, ettei sitten jatkossa tule mitään epäselvyyksiä.

Karjala on kuvitteellinen alue, jonka keksi Elias Lönnrot vuonna 1832. Joissakin elää vahva virheellinen usko alueen olemassaolosta: toisinaan voi tavata höynähtäneitä mummoja, jotka väittävät asuneensa Karjalassa. Myyttisessä Karjalassa asuu jumalia ja suursuomalaisia kuten Väinämöinen ja Kekkonen. Lisätietoa

Karjalankannas on tärkeä maa-alue, joka estää Laatokan yhdistymistä Itämereen. Lisätietoa

Postmodernismilla tarkoitetaan Ranskassa syntynyttä aatesuuntaista, joka käsitteli mm. kysymystä Mitä posti on? Liike muokkasi voimakkaasti Ranskan postinkäsittelyä ja -kuljetusta. Lisätietoa

Suosittelen myös tarkastamaan, tiedätkö varmasti, mitä tarkoittaa homoseksuaalisuus ja mikä on lesbo.

26.7.06

Kaunis Karjala -reaktioni

Paxin karjalanmatka on nyt takana, ihanaa oli. Reissussa seurailtiin luovutetun alueen rajoja (lukuun ottamatta pohjoisempia Suomineidon selkäreppua ja toista käsivartta), vaikkakaan ei aivan orjallisesti. Reitti kulki Viipurista Koivistolle ja Terijoelle, Kivennavan ja Raudun kautta Käkisalmeen, Sortavalan kautta Salmeen, ja sieltä Impilahti-pysähdyksen jälkeen jatkettiin takaisin Suomen puolelle. Yksi kohokohta oli Konevitsan luostarialue ihanine munkkeineen. Osa meistä kävi pussaamassa aitoa Jumalanäiti-ikonia, joka saapui Konevitsaan juuri sopivasti vierailumme kunniaksi.

Karjalassa on kaunista. Kuluneet ja mutkaiset tiet tuntuvat romanttisilta, ainakin silloin kun ne eivät tunnu takapuolessa. Kaupungit ja kylät ovat huonokuntoisuudessaan viehättäviä. Jopa neuvostoliittolaisessa kerrostalomaisemassa silmä tavallaan lepää, onhan se jotain ihan muuta.

Jos minun pitäisi sanoa mieleenpainuvin nähtävyys, valitsisin huvilaraunion, jonne meidät Terijoella opastettiin. Talo oli vanhentunut arvokkaasti. Siellä me matkalaiset kirmailimme kameroinemme ja ihastelimme rikkonaisuutta.


Rauniot eivät olleet ainoita paikkoja, joissa ikä ja vanhuus olivat läsnä. Monissa kylissä ja kaupungeissa meitä suretti epäilys siitä, että mikäli luovutettu alue olisi jäänyt Suomelle, olisimme ehtineet viimeistään 60-luvulla purkaa kaiken sen kauniin ja viehättävän, josta Karjalassa nyt nautimme.

Kuten sanottu, matkalla oli ihanaa. Siitä huolimatta tunsin kummallista riemua, kun selvisimme Venäjän tullista Suomen puolelle.

23.2.06

PAX ja 3 taiteilijaa*

Ensimmäinen: "Postmoderni akateeminen karjalaseura? [kaivaa kassista paperia ja kynää] Sano vielä uudestaan, tämä täytyy kirjoittaa muistiin!"

Toinen: "He hee! ...[tauko] Onko se jotain naisasialiikettä?"

Kolmas, naureskellen: "No niin! Mitäs se sitten tarkoittaa? Postmoderni... "

Kaikki yhteen ääneen: "..että kaikki voi olla karjalaisia!"

*Tapahtui sattumalta taannoin, satunnaisten ihmisten kesken töölöläisessä kulttuuritilassa. Keskustelua on yksinkertaistettu, ei kuitenkaan mukiloitu: tunnelma oli hilpeän myönteinen, vieraanvarainen ja ulossulkematon.

3.2.06

KUTSU

Postmodernin Akateemisen Karjalaseuran PAX ry:n

PIIRAKKA, KALLIOMAALAUKSIA, MONGOLIA JA KAKSI MUMMOA-kuvataideilta Uudella ylioppilastalolla (Cajsa/Politicus-salit, B-rappu)keskiviikkona 22.2.2006 klo 19 alkaen.


KAIKKI UTELIAAT, LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

***

Jo perinteeksi muotoutuneet PAX-iltamat alkavat vihdoin. Kaikkien aikojen ensimmäisessä teemaillassa luodaan sivusilmäyksiä ja otetaan vinoja kuvakulmia karjalaan tai sinne päin.

Luvassa seesteisiä matkakertomuksia:

Ilta alkaa kuvilla ja kertomuksilla kuvista -- kuvataitelija Eeva Siltavuori johdattaa meidät kuvalliselle matkalle kohti muinaista Itä-Karjalaa ja sen kalliomaalausperinnettä. Tämän jälkeen kuvataiteilija Annu Wilenius näyttää kuvia Mongoliasta ja kertoo mitä kaikkea muuta asiaan liittyy.

ja rajua videotykitystä:

Jaakko Rustaniuksen videoperformanssissa suomalainen rasismi kohtaa itsensä mummon kammarissa. Rustaniuksen teoksen aisaparina näytetään Anneli Nygrenin Pyykki-teos, jossa likapyykkiä pöyhitään Yoko Onon 1963 antamaa ohjetta soveltaen: "Kun haluat
viihdyttää vieraita,ota pyykkisi esiin ja esittele heille jokaista vaatekappaletta. Miten ja milloin ne likaantuivat ja miksi jne." Illan kolmas videoperformanssi on Maija Blåfieldin ja Teemu Tuonelan, siinä seikkalevat iki-ihanat Pylly, Sammy ja karjalanpiirakka.

ESITYSJÄRJESTYS SAATTAA MUUTTUA PÄINVASTAISEKSI TAI IHAN ERILAISEKSI. TAITEEN LISÄKSI ON TARJOLLA JOTAIN PIENTÄ. TILAISUUTEEN ON VAPAA PÄÄSY!

12.12.05

Blogihavainto

Blogissa nimeltä "Karjala takaisin" ei näemmä sallita kuin ryhmän jäsenten kommentit. Harmi.

5.12.05

Toteutumattomia PAX reaktioita

Matkustin jokin aika sitten lyhyelle vierailulle Pietariin. Matkaseurueemme oli valinnut halvan matkustusmuodon, osallistuimme neljän päivän bussi-seuramatkalla. Olin valmistautunut matkaan hankkimalla Pietarin oppaan ja suunnittelemalla museokäyntejä etukäteen. En muistanut olenkaan ajatella Karjalaa tai PAXia, länsisuomalainen kun olen. Toisin kävi.

Menomatkalla bussissa oli rauhallinen, unelias tunnelma aina rajan saakka. Siitä eteenpäin tilaa hallitsi kaksi kilpailevaa ääniraitaa. Seuraavassa otteita. Bussikuski, matkanohjaaja: "Ajamme sitten hieman pidempää reittiä Terijoen kautta, kun mukana on ensikertalaisia. Täällä oli silloin suomalaisten vallan aikaa paljon huviloita." Yksinään matkustava, n. 70-vuotias herra: "Minähän olen muuten alkujaan Pietarista. Isoisälläni oli aikoinaan siellä vossikkabisnes." Bussikuski: "Ja nyt jos katsotte oikealle, siinä on talo jossa Otto Wille Kuusinen johti Terijoen hallitusta. Aika huonossa kunnossa kaikki paikat kuten näkyy." Iäkäs herra: "Karjalastako? Minä en niitä itkupillejä ole! Olen inkeriläinen, enkä kuulu siihen nyyhkysakkiin!" Bussikuski: "Suomen vallan aikaan tässä toimi sotasairaala" Inkeriläinen: "Jotkut itki yhtä veljeä, meiltä meni sodassa 10 eikä yhtään itketty." Bussikuski: "Tämän kiven takana oli viimeiset suomalaiset joukot." Inkeriläinen: "Meidän suvussa ei muuten ole ollut mustalaisia eikä venäläisiä, ja jos on käynyt niin väri on jo ehtinyt vaalentua..." Bussikuski: "Juuri nnnnyttt oikealla näkyy vanha rajalinja."

Lopputulos: Seuralaiseni osti Kannaksen kartan. Minä aion hankkia kännykän, jossa on radio.