Karjalan kierros 20-24.7.2006. Osa I

HELSINKI-VEHKALAHTI-HAMINA-VIIPURI-TERIJOKI-KIVENNAPA-HARLU-RAUTU-KONEVITSA- KÄKISALMI-SORTAVALA-IMPILAHTI-PITKÄRANTA-VÄRTSILÄ-KITEE-JNE-HELSINKI

Melkein vuosi sitten, ihan heinäkuun lopussa, teimme opettavaisen, silmiä avaavan, mielenkiintoisen ja mahdottoman pikkubussikiertueen Venäjän puoleiseen Etelä-Karjalaan. Samalla nekin meistä, jotka eivät aiemmin luovutetussa Karjalassa ole käyneet, saivat kosketuksen Karjalaan ihan oikeana (? vrt. Sadun edellinen viesti) maantieteellisenä paikkana: moninkertaisia historiallisia raunioita, Neuvostoliiton raunioita, suomalaisuuden muistomerkkejä ja raunioita, niityiksi muuttuneita peltoja, vaaroja, hiekkarantoja, luostareita ja bunkkereita, vaurauden mahdollisuuksia ja köyhyyttä, keskenään kilpaa haukkuvia koiria, kivenjalkoja ja muistomerkkejä, pakkoasutettuja valkovenäläisiä... Päällimmäiseksi jäi tunne, että pitäisi tutustua lisää tähän kulttuurien jättömaahan.

Bussissa oli yhdeksän istuinta, matkalaisia samoin yhdeksän kappaletta: Jokke, Satu, Aino, Riikka, Ferdinand, Eeva, Sami, Hemppu ja Antti.

Olimme matkassa neljä äärimmilleen venytettyä päivää, kärsimme ja nautimme informaatio- ja kokemusähkystä sekä venäläisten suklaakonvehtien ja muiden herkkujen aiheuttamasta fyysisestä täynnäolosta.

Yllä olevissa kuvissa: 1.Aallon suunnittelema kirjasto Viipurissa, 2. Terijoen hiekkarantaa 3.

Ensin Viipurin vanha taideakatemia ja 4. aamuvoimistelua terijokilaisella datsalla -- isäntämme Alosa epäili meidän harjoittavan salaisia Kekkosen palvontamenoja. 5. valmistautumista venekyytiin Konevitsan rannassa. Ja 6. Antti vaeltelemassa --- Missä Antti vaeltelee?

Kaikki kuvat on valikoitu matkan aikana ahkeraan kuvanneiden Ainon, Antin, Sadun ja Ferdinandin matkakuvista -- en nyt valitettavasti millään pysty muistamaan, kuka on ottanut minkäkin kuvan. Kuvaajat täsmentäkööt tekijätietojaan, jos kokevat sen tarpeelliseksi.





Alussa hienot ihmiset, taitelijat ja muu kulttuuriväki viettivät kesiään Terijoella. Sitten tulivat armeija ja pioneerileirit. Sitten tulivat sateet, tuholaiset ja aika. Uusien ökyhuviloiden ja mm. sotakorvausrahoilla rakennettujen suomalaistalojen joukossa on autioitunut huvila, jonka toinen kerros ei enää kannattele normaalipainoista aikuista.

Terijoen keskustassa entisen kulttuuriministerimme Tanja ent. Karpela nyk. Salmela ex- miehelleen Totti Karpelalle pystyttämä kissapatsas väärinpäin. http://piccolo.kaapeli.fi/krohn/blog/lehtileikkeita/kissanousi.html;
http://haltia.blogspot.com/2004_05_01_archive.html ; http://www.teemumaki.com/essayskissa.html

Terijoen keskustasta suuntasimme yöksi lähettyvillä olevalle, alunperin Eremitaasin työntekijöille tarkoitetulle datsa-alueelle. Alla olevassa kuvassa iltatunnelmointia. Seuraavana aamuna kiersimme isäntämme Alosan opastuksella aluetta. Alosa kertoi alueen jännittävästä historiasta: Neuvostoliiton loppupuolella ihmiset saivat tilaisuuden paitsi viljellä vihanneksia talven varalle myös ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin toteuttaa itseään asumisessa. Mikä ja millainen talo on, ei ollut ihan itsestään selvää.

Osa taloista oli ehostettu muovipäällysteellä






maitoauto












Kuolleen miehen talo

Aamuvipellystä datsakiertueen jälkeen

Käsitteet selviksi

Postmoderni paetkoon määritelmiä. Yllytän kuitenkin vastaiskuun, ja määrittelen selviksi kolme keskeistä termiä, ettei sitten jatkossa tule mitään epäselvyyksiä.

Karjala on kuvitteellinen alue, jonka keksi Elias Lönnrot vuonna 1832. Joissakin elää vahva virheellinen usko alueen olemassaolosta: toisinaan voi tavata höynähtäneitä mummoja, jotka väittävät asuneensa Karjalassa. Myyttisessä Karjalassa asuu jumalia ja suursuomalaisia kuten Väinämöinen ja Kekkonen. Lisätietoa

Karjalankannas on tärkeä maa-alue, joka estää Laatokan yhdistymistä Itämereen. Lisätietoa

Postmodernismilla tarkoitetaan Ranskassa syntynyttä aatesuuntaista, joka käsitteli mm. kysymystä Mitä posti on? Liike muokkasi voimakkaasti Ranskan postinkäsittelyä ja -kuljetusta. Lisätietoa

Suosittelen myös tarkastamaan, tiedätkö varmasti, mitä tarkoittaa homoseksuaalisuus ja mikä on lesbo.

Kaunis Karjala -reaktioni

Paxin karjalanmatka on nyt takana, ihanaa oli. Reissussa seurailtiin luovutetun alueen rajoja (lukuun ottamatta pohjoisempia Suomineidon selkäreppua ja toista käsivartta), vaikkakaan ei aivan orjallisesti. Reitti kulki Viipurista Koivistolle ja Terijoelle, Kivennavan ja Raudun kautta Käkisalmeen, Sortavalan kautta Salmeen, ja sieltä Impilahti-pysähdyksen jälkeen jatkettiin takaisin Suomen puolelle. Yksi kohokohta oli Konevitsan luostarialue ihanine munkkeineen. Osa meistä kävi pussaamassa aitoa Jumalanäiti-ikonia, joka saapui Konevitsaan juuri sopivasti vierailumme kunniaksi.

Karjalassa on kaunista. Kuluneet ja mutkaiset tiet tuntuvat romanttisilta, ainakin silloin kun ne eivät tunnu takapuolessa. Kaupungit ja kylät ovat huonokuntoisuudessaan viehättäviä. Jopa neuvostoliittolaisessa kerrostalomaisemassa silmä tavallaan lepää, onhan se jotain ihan muuta.

Jos minun pitäisi sanoa mieleenpainuvin nähtävyys, valitsisin huvilaraunion, jonne meidät Terijoella opastettiin. Talo oli vanhentunut arvokkaasti. Siellä me matkalaiset kirmailimme kameroinemme ja ihastelimme rikkonaisuutta.


Rauniot eivät olleet ainoita paikkoja, joissa ikä ja vanhuus olivat läsnä. Monissa kylissä ja kaupungeissa meitä suretti epäilys siitä, että mikäli luovutettu alue olisi jäänyt Suomelle, olisimme ehtineet viimeistään 60-luvulla purkaa kaiken sen kauniin ja viehättävän, josta Karjalassa nyt nautimme.

Kuten sanottu, matkalla oli ihanaa. Siitä huolimatta tunsin kummallista riemua, kun selvisimme Venäjän tullista Suomen puolelle.

KUTSU

Postmodernin Akateemisen Karjalaseuran PAX ry:n

PIIRAKKA, KALLIOMAALAUKSIA, MONGOLIA JA KAKSI MUMMOA-kuvataideilta Uudella ylioppilastalolla (Cajsa/Politicus-salit, B-rappu)keskiviikkona 22.2.2006 klo 19 alkaen.


KAIKKI UTELIAAT, LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

***

Jo perinteeksi muotoutuneet PAX-iltamat alkavat vihdoin. Kaikkien aikojen ensimmäisessä teemaillassa luodaan sivusilmäyksiä ja otetaan vinoja kuvakulmia karjalaan tai sinne päin.

Luvassa seesteisiä matkakertomuksia:

Ilta alkaa kuvilla ja kertomuksilla kuvista -- kuvataitelija Eeva Siltavuori johdattaa meidät kuvalliselle matkalle kohti muinaista Itä-Karjalaa ja sen kalliomaalausperinnettä. Tämän jälkeen kuvataiteilija Annu Wilenius näyttää kuvia Mongoliasta ja kertoo mitä kaikkea muuta asiaan liittyy.

ja rajua videotykitystä:

Jaakko Rustaniuksen videoperformanssissa suomalainen rasismi kohtaa itsensä mummon kammarissa. Rustaniuksen teoksen aisaparina näytetään Anneli Nygrenin Pyykki-teos, jossa likapyykkiä pöyhitään Yoko Onon 1963 antamaa ohjetta soveltaen: "Kun haluat
viihdyttää vieraita,ota pyykkisi esiin ja esittele heille jokaista vaatekappaletta. Miten ja milloin ne likaantuivat ja miksi jne." Illan kolmas videoperformanssi on Maija Blåfieldin ja Teemu Tuonelan, siinä seikkalevat iki-ihanat Pylly, Sammy ja karjalanpiirakka.

ESITYSJÄRJESTYS SAATTAA MUUTTUA PÄINVASTAISEKSI TAI IHAN ERILAISEKSI. TAITEEN LISÄKSI ON TARJOLLA JOTAIN PIENTÄ. TILAISUUTEEN ON VAPAA PÄÄSY!

PHJ

Mietin välillä kovasti, onko oikeastaan syytä reaktiokirjaukseen. Saamani kommentit kun kuuluvat samaan sarjaan jo kirjattujen kanssa.

Puolisolleni PAX on "ai niin se juttu niiden arjalaisten kavereitten kanssa". Jostain syystä sen pitää kuitenkin aina kysyä, että mikä hiton paks. Ehkä vaan sen takia, että se pääsee irvailemaan. Eilen oli taas aiheesta puhetta. Kun mä muistutin, että PAX on Postmoderni Akateeminen Karjalaseura, se vastasi: "Niin just, se Postmoderni Hitler Jugend!" Olen huvittanut itseäni miettimällä, minkälainen tuo järjestö olisi.

Karjalaisuus on

Karjalaisuus on heraldiset värit ja identiteetti.
Karjalaisuus ei ole sidottu paikkaan eikä aikaan vaan se elää.
Karjalaisuus rikastuttaa osaltaan eurooppalaisten kielten ja
kaveriporukasta muodostui yhdistys, se on Jallun Veto. Yhdistystämme leimaa
iloinen karjalaisuus
on esimerkiksi Puhti-duon innoittaja.

Karjalassa ei enään karjalaisuus elä, eikä käki kuku.
Karjalaisuus jätti jälkeensä vaikutteita.
Karjalaisuus on prosessi.
Että karjalaisuus onkin vahva.
Karjalaisuus on ollut ihmisistä huolehtimista,
se näkyy ruokakulttuurissa
Karjalaisuus vahvistaa suomalaisen identiteetin kokonaisuutta.
Karjalaisuus on meidän mielissämme ja sydämissämme.
Karjalaisuus on vuosisatojen saatossa muuttunut ja
tulee saada talteen.
Karjalaisuus on myös ajaton,
se karjalaisuus ei ole paikan asia.
Karjalaisuus ollaan menettämässä mutta
karjalaisuus elää voimakkaana.
Kotiseutu on raiskattu ja koti on viety
heimorajojen ylitse
esitetty karjalaisuus todella antaa ihmiselle.

Evakkomatka ei loppunut sodan päättymiseen eikä karjalaisuus päättynyt uudelle kotiseudulle asettumiseen.
Karjalaisuus on koko elämän käsittävä olotila
kummatkin jäsenet sekä musisoivat että tanssivat.
Karjalaisuus syvemmin ei välttämättä kiinnosta.

Kestääkö karjalaisuus?
vapautettu, elävä karjalaisuus hengittää voimakkaasti.
Karjalaisuus on Raumalla
Karjalaisuus saa sisältönsä kuvauksista.
Missä loppuu karjalaisuus, missä alkaa venäläisyys?
Karjalaisuus on sulautunut valtakulttuuriin.
Kun nämä vanhukset kuolevat, karjalaisuus on minulle.
Karjalaisuus ei ole ollut "suomalainen".
termit ovat aika monimerkityksellisiä
Arjen karjalaisuus tänään ja eilen oli ja on; ortodoksisuus, koskematon luonto suurpetoineen sekä kulttuuriperinne.
Karjalaisuus on laman keskellä.
Karjalaisuus ei ole hävettävää.
Karjalaisuus ei ole kirkossamme.
Karjalaisuus on enemmän kuin 2300 ja tuntuu voimakkaana.
Karjalaisuus ei ole piirakoissa tai perinneruoissa,
se on Savossa.
Rautalammin kesän teema on karjalaisuus.
Karjalaisuus on kulttuurien raja-alueella
Karjalaisuus on se voima, jonka avulla näytämme oman tiemme,
Lopultakin karjalaisuus on tuotu nykypäivään
ja millä ammattitaidolla ja varmuudella.

Karjalaisuus on tänään meissä valmiina
karjalaisuus tiivistyy ja jalostuu saaden uusia muotoja
– tule mukaan ideoimaan!
Ikääntyvä karjalaisuus on kollektiivisena ilmiönä
elämä tai elämän kertomus: aineistona
esim. sanomalehtien syntymäpäivä- tai muistokirjoitukset
Viime vuosikymmeninä se on omaksunut paikallishistorioitsijan roolin. Punaisenalankana on koko ajan ollut
kulttuurinen tausta, esim. koti, uskonto ja isänmaa. Kuoro on erityisen ylpeä kunniamarssistaan, joka on
Jean Sibeliuksen säveltämä.

Saamelaisuus, siirtolaisuus, pakolaisuus, ja itäinen kulttuuri ovat aina puhuttaneet minua, Korhonen totesi juhlan alkua odotellessa.
Naismetsänhoitajien tilejä hoidan nyt toista vuotta,
karjalaisuus ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään,

voit nähdä, kuulla ja maistaa, mitä on aito karjalaisuus!
Ruusut kukkivat vanhan saunan nurkalla ja karjalaisuus matkaporukassa tuntui
aina vaan tärkeämmältä –
kun ikää tulee lisää, tulee lisää muinaistekniikoita:
värttinällä kehruu, nauhojen teko, sarvien käsittely, muinaisruoka
Petroskoissa
yhtyvät karjalaisuus ja savolaisuus, ortodoksinen ja luterilainen perinne
sulassa sovussa sekoittuvat hämäläisyys, karjalaisuus, savolaisuus ja uusmaalaisuus, sota, rintamakarkuri, matkaikoni, taide, taiteellisuus, viha, maaseutu.
Lupsakan konsertin perusvire on iloinen,
karjalaisuus on Magdaleenalle persoonallisuuden ydin.
Menetyksistä ei valitella, kohtaloon ei alistuta, vaan elämä rakennetaan uudeksi.

Karjalaisuus liitetään ennen muuta maaseutuun.
Karjalaisuus onkin ollut moniheimoisen Suomen vahvin heimokulttuuri.
Karjalaisuus on tunkeutunut moniin alueen toimintoihin.
Muutenkin Kalevala ja karjalaisuus ovat innoittaneet
samoin kuin luonto, tärkeimpänä elementtinä meri.
Karjalaisuus ol rakas.

Välitön karjalaisuus leimaa pääkaupunkia:
karjalaisuus raottaa oveaan
taustalla on isän liikkuva sotilasammatti.
Mitä on karjalaisuus
näkyi isässä iloisuutena, seurallisuutena
ja tulevaisuudessa rakkaat nuoret teissä. Kiitos kaikille toiminnassa mukana olleille.
Monissa kirjoituksissa korostettiin tapaa, jolla
karjalaisuus tuli olemaan osa identiteettiäni.
Aitokarjalaisen naisen tapaan olenkin monitahoinen.
Karjalaisuus on muodissa.
Karjalaisuus on näkyvissä.
Karjalaisuus on osa suomalaisuutta.
Karjalaisuus on elänyt meissä imagona
Karjalaisuus voi olla joillekin vieras elementti.

Karjalaisuus on seka-avioliittoja.
Karjalaisuus ja hämäläisyys ovat sulautuneet toisiinsa.
Melentjevan elämään karjalaisuus kuuluu luontaisesti.
Karjalaisuus merkitsee taiteessakin elävää ja liikkuvaa mieltä.
Toimintaan liittyy oleellisena osana esim. sukuseurat, perinneyhdistykset, sukututkimusyhdistykset,
karjalaisuus on seuran rikkaus ja luovuuden lähde,
karjalaisuus valloittaa sydämesi:
Täällä kohtaat erämään hiljaisuudessa konsertoivat linnut,
värikäs ja eksoottinen Bjarmia.
Karjalaisuus ja luterilaisuus loivat aivan oman maailmansa.
Karjalaisuus selittänee jatkuvan puheripulin.
Tavaramerkkejämme ovat laulun
yhdistäminen esityksiin ja karjalaisuus.
Runot ja kuvat kertovat,
karjalaisuus elää uusilla olotiloilla
kunnan asukaslukuun suhteutettuna
Suomehen sulaudut, heikentyypi heimoushenki karjalaisuus katoaapi
tämän testamentin jättäisin jälkipolvellemme:
Karjalaisuus on teemamme.
Tuusniemeä rikastuttanut kulkue, ainutlaatuinen kahden naisen kansanmusiikki- ja tanssiduo, kunnianosoitus heille,
hallitseva tunne, jota voitiin pitää suomalaisessa yhteiskunnassa osana.

Valloittavasti löivät kättä toisilleen karjalaisuus ja kosmopoliittisuus
Karjalaisuus kiinnostaa yhä vain uusia sukupolvia.
Entä karjalaisuus, mikä sen merkitys on arkkipiispalle, kysyi Maija.
– Karjalaisuudessa ovat juureni ja kulttuurinen viitekehys, jota harrastan.





Näin siis määrittelee karjalaisuutta google.
TERVETULOA keskustelemaan aiheesta lisää PAX-klubille ensi sunnuntaina 20.11. klo 18.
Lisätietoja: henriikka.tavi@helsinki.fi

Mummin synttärit

Postmoderni Akateeminen Karjalaseura tuli puheeksi mummin synttäreillä:

- Postmodernin Akateemisen Karjalaseuran matalankynnyksen ilta …
- Ei nyt tuli kyllä liian monta sanaa peräkkäin, serkku vastaa.
- Mitä?!!! onko Akateeminen Karjalaseura vielä olemassa? eno huudahtaa.
- Eikä kun Postmoderni Akateeminen Karjalaseura, me olemme perustamassa sitä, ihan jotain muuta kuin Akateeminen Karjalaseura, korjaan.
- Karjala takaisin vai?
- Eikä kun täysin päinvastoin, ei mitään rasistista, sellaista vieraisiin kulttuureihin positiivisesti suhtautuvaa, akateeminen karjalaseura niin kuin sellaisena kriittisenä erottautumispisteenä…
- No tämä on tällainen vitsi, täti tuli väliin.
- Eikä mikään pelkkä vitsi, kun ihan myös oikeasti…
- Älkää sitä karjalaisuutta liian vakavasti ottako, täti varoittaa.
- No on se nyt kuitenkin postmoderni, mikään mikä alkaa sanalla postmoderni ei voi olla liian vakavaa, yritän selittää.

-Mitä postmoderni sitten on?
- No jos modernismi on syvällistä ja vakavaa, niin postmodernismi on kirjavaa, leikkivää ja pinnallista
-Niin sitä, että ei voi sitoutua mihinkään.
- Ei kyllä postmodernikin voi olla eettistä … samalla tavalla kuin lapset leikkivät tosissaan, en osaa sanoa tämän tarkemmin.

Täti seisoo oven suussa baskeri päässään:
- Alkaa tulla kuuma.

Tädin ja enon mentyä keskustelu PAX:ista jatkuu:

- kun karjalaiset naiset tulivat Luopioisiin, ne olivat hyviä yrittäjiä, jos nyt verrataan hämäläisiin. Ja mitä kaikkea ne toivat mukanaan, esimerkiksi ihan ruokakulttuuriin, piirakoita ja kaikkea, mummi sanoo.
- Mutta on karjalaisissakin eroja, äitini huomauttaa. Esimerkiksi ne meidän entiset naapurit, eivät ne mitään iloisia olleet. Jatkuvasti vaan surivat sitä menetettyä kotiaan.
- No ajattele nyt itsekin. Ei se mitään helppoa ollut, ajattele jos tästäkin joutuisi yht’äkkiä lähtemään, mummi painottaa.


Avoin suhtautuminen on vaikeaa. PAX:in selittäminen ja puolustaminen on performatiivisessa ristiriidassa ei-ulossulkevuuden ja perustattomuuden kanssa.

PAX syntyy ja määrittyy suhteessa reaktioihin ja vastauksiin, joita se saa aikaan. Reaktiot eivät tule pelkästään ulkopuolelta, muiden reagoidessa minä puolustusreagoin. (EI)ULOSSULJEN.

Avoimuus ja sisäänavaaminen edellyttää reaktioiden hidastamista. Jotta kärjistykset saisivat ansaitsemansa etäisyyden, tämä blogi.